Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia

Millenium-trilogian avaus. Mielestäni yksi parhaista teoksista joita olen lukenut. Tai oikeastaan koko trilogia pitäisi niputtaa yhdeksi ainoaksi kirjaksi. Lisbeth Salander on mainio tyyppi josta ei vaan voi olla pitämättä. Hän on persoona jonka toivoisi oikeasti olevan olemassa. Mikael Blomkvist on myös hyvä hahmo, mutta tuntuu aivan sivuhenkilöltä Lisbethin rinnalla.

Toimittaja Mikael on kirjoittanut paljastusjutun Wennerströmistä, mutta homma lässähtää ja Mikael menettää uskottavuutensa ja lisäksi vankilareissu kunnianloukkauksesta odottaa. Kuvan astuu vanhan teollisuussuvun entinen johtaja Henrik Vanger ja tarjoaa Mikaelille mahdollisuuden vetäytyä hetkeksi julkisuudesta. Mikaelin virallisena tehtävänä on kirjoittaa Vanger suvun tarina, mutta epävirallisesti Henrik toivoo Mikaelin ratkaisevan vuosikymmeniä vanhan rikoksen.

Vuonna 1966 Henrikin veljen tytär Harriet katoaa mystisesti. Kuka suvun jäsenistä on surmannut nuoren naisen? Mikael ei usko löytävänsä enää mitään uutta vanhasta, jo loppuun kalutusta tapauksesta, kunnes eräät valokuvat kiinnittävät hänen huomionsa. Pikku hiljaa Mikael pääsee totuuden jäljille, mutta on vähällä joutua itse suureen vaaraan.

Lisbeth on hakkerinero, jolla ei ole minkäänlaisia sosiaalisia taitoja tai kykyä empatiaan. Mikaeliin hän törmää tehdessään miehestä henkilökartoitusta Milton Securityn palveluksessa. Firman johtaja Dragan Armanski on palkannut tämän omituisen näköisen naisen ystävänsä Holger Palmgrenin pyynnöstä, eikä ole joutunut katumaan. Lisbetillä on ilmiömäinen kyky kaivaa esille tutkittavien synkimmät puolet kylmän viileään tyyliinsä. Lisbethillä on omituinen menneisyys, jota ei vielä tässä teoksessa raoteta kovin paljoa. Hän on kuitenkin holhouksen alainen, sillä ei suostu tekemään yhetistyötä minkään viranomaistahon kanssa.

Mikaelin tutkiessa Harriet Vangerin tapausta, hän saa yllättäen avukseen Lisbethin. Mikael tykästyy tyttöön, ja Lisbeth huomaa ihmeekseen että hänellä on tunteita Mikaelia kohtaan. Harriet löytyy lopulta ja homma on loppuunkäsitelty. Tosin Henrink Vanger on huijannut Mikaelia luvatessaan hänelle jymyuutisen Wennerströmistä. Lisbet tulee kuitenkin apuun, ja hakkeroi itsensä Wennerströmin tietokoneelle. Mikaelin lehti Millenium saa vuosisadan jutun, ja Mikaelin maine puhdistuu. Lisäksi Lisbeth saa bonuksena sievoisen summan Wennerströmin rahoja.

Vaikka tarina onkin tuttu, tämä on niin hyvin kirjoitettu että aina silloin tällöin teokset on mukava lukea uudestaan. Olen oikeasti todella pahoillani, että kirjailija on kuollut, sillä hänen oli tarkoitus kirjoittaa Mikaelista ja/tai Lisbethtistä kymmenosainen kirjasarja. Nämäkin kolme teosta on julkaistu vasta kirjailijan kuoleman jälkeen.

Juri Nummelin (toim.): Kuun pimeä puoli

Kirjastosta lainattu novellikokoelma, teemana ihmissudet. 24 erilaista kertomusta ja näkemystä ihmissusista. Kirjoittajina suomalaiset kirjailijat. Nummelin oli minulle ennestään tuttu jo Verenhimo novellikokoelmasta, joten tiesin vähän mitä oli odotettavissa.

Osan novelleista harpoin, sillä olen todennut että jos tarina ei vedä, se ei vedä. Suurinosa teoksen teksteistä oli kuitenkin mielenkiintoisia. Oli mielenkiintoista lukea noin monesta erilaisesta näkemyksestä siitä mitä ihmissuden elämä voisi olla. Omat kokemukset ihmissusista taitavat olla vain Harry Pottereista ja Twiglightista, joten tässä esitettyjä näkemyksiä oli ilo lukea.

Jostain syystä moni tarinoista oli sijoitettu kauas menneisyyteen, pois nykyajasta. Ehkä se tuo tarinoihin oman hohtonsa, mutta toisaalta nykyaikainen ihmissusi on myös mielenkiintoinen yksilö. Muutama myös täysin absurdi novelli oli joukossa, muun muassa Jari Tammen Ratsastajat.

Tämä ei ehkä ole varsinaista kauhua sanan oikeassa merkityksessä, mutta en oikein osaa muuhunkaan kategoriaan tätä laittaa.

Kaari Utrio: Pappilan neidot

Tämä on Utrion ihania "kepeitä", hauskoja ja romanttisia tarinoita. Lanasin kirjastosta äänikirjana. Olen kuunnellut tämän aikaisemminkin, mutta näihin hyviin teoksiin on mukava palata aina silloin tällöin.

Eletään 1830-lukua Somerolla. Pastori Löfberg pitää omanlaista tiukkaa kotikuria. Kaikki rahat hupenevat sanomalehtiin ja kirjoihin, ja kolme tytärtä tulisi naittaa edullisesti. Lisäksi pastorilla on liuta pienokaisia elätettävään, mutta rahasta on jatkuva puute.

Ei ole varaa tyttären kapioihin, mutta kirjoja on saatava vaikka perhe näkisi nälkää. Toteaa pastorin rouva miehelleen.

Erään tyttäristään pastori ajattelee antavansa velkojensa maksuna kauppiaalle, mutta tytär Hedvig kapinoi vastaan ja haluaa päättää itse suhlasestaan. Hedvig tekeekin perheystävälle tarjouksen, ja pääsee pois pappilasta.

Lovisa on rakastanut pikkutytöstä asti Antti Vilanderia, mutta torppari on liian alhainen pappilan neidolle. Lovisa pitää kuitenkin päänsä kun Antin vaimo kuolee ja pääsee rakkaansa rinnalle torppaan.

Vanhin tytär Sara kutsutaan Helsinkiin, mutta pääkaupungin elämä ja tyyli ei ole järkevän ja maanläheisen, ehkä hieman naivinkin Saran mieleen. Sara torjuu paronin kosinnan ja katuu myöhemmin, mutta onneksi paroni ei luovuta.

Suloinen, hauska ja romanttinen. Siinä adjektiivit joilla tätä teosta voisi kuvata. Historia on läsnä, kuten Utrion teoksissa kuuluukin olla. Pienet historialliset yksityiskohdat on ujutettu taitavasti mukaan tekstiin eivätkä hyppää lukijan (kuulijan) silmille.

Philip Pullman: Salaperäinen veitsi

Toinen osa Universumin Tomua luettu lapselle ääneen. Tosin hieman mietin ovatko nämä sopivia teoksia lapselle. Kuolemaa oli jo toki Harry Pottereissa, mutta hienoiset viittaukset intiimiin kanssakäymiseen häiritsevät hieman.

Tässä osassa mukaan tulee uusi hahmo, Will. Hän on myös kotoisin Oxfordista, mutta meidän maailmamme Oxfordista. Willin isä on tutkimusmatkailija, joka on kadonnut, tai kuollut, Willin ollessa pieni. Eräänä päivänä Will huomaa aukon, josta pääsee toiseen maailmaan, lasten maailmaan. Myös Lyra on päätynyt tähän samaan maailmaan ja he tutustuvat.

Lyran selvittäessä Tomun alkuperää hän tutustuu Willin Oxfordista Mary Maloneen. Hän tutkii myös Tomua, tai Varjoja, kuten hän sitä nimittää. Lyra joutuu kuitenkin vaikeuksiin kun hänen aletiometrinsä varastetaan. Yhdessä Willin kanssa he saavat sen takaisin, sillä Will on voittanut taistelussa itselleen salaperäisen veitsen ja hänestä on tullut veitsenkantaja.

Lasten maailmassa noidat, etunenässä Serafina Pekkala, saapuvat auttamaan Lyraa ja Williä. Myös aeoronautti Lee Scoresby tekee oman osansa auttaakseen Lyraa, ja tuo Grummanin kuumailmapallollaan lasten maailmaan. Ensimmäiset kyyneleet vuodatin tämän kirjasarjan aikana, kun Lee kuoli Hesterinsä (daimoni) kanssa.

Huomenna aloitamme luultavasti trilogian viimeisen osan. Jännitys tiivistyy, sillä rouva Coulter on napannut Lyran, ja Lordi Asriel aikoo taistella Jumalaa vastaan. Willillä on myös tehtävänsä veitsen kanssa.

Sofi Oksanen: Norma

Lainasin kirjastosta Oksasen uusimman ja kuuntelin äänikirjana. Mielenkiintoinen tarina, hyvin erilainen kun Puhdistus. Mutta tykkäsin tästäkin.

Normalla on salaisuus, hänen hiuksensa kasvavat kuin Tähkäpäällä. Norman äiti kuolee yllättäen ja Norma ryhtyy selvittelemään äidin kuolemaa. Jäljet johtavat äidin työpaikkaan, Tukkataikaan. Juttuun punoutuu hiuskauppaa sekä ihmiskauppaa kohdunvuokrauksen merkeissä. Pikkuhiljaa Norma pääsee selville totuudesta ja on itsekin vaarassa. Apu tulee kuitenkin yllättävältä taholta.

Teoksessa käydään läpi hiusten historiaa punottuna juonen. Asioiden esittämisessä ei ollut luennoinnin makua. Lisäksi kohduvnuokraus-bisnes kuulostaa karulta ja julmalta, mitä ihmiset ovatkaan valmiita tekemään rahasta!

Tarina on ehjä kokonaisuus. Lukijalle paljastetaan tietoja sopivina annoksina ja lopussa langanpäät sidotaan yhteen. Oksanen todellakin osaa kirjoittaa, mikä on todistettu jo hänen aiemmissa teoksissaan. Itse pidin siitä, että tämä oli niin erilainen kuin Puhdistus tai Kun kyyhkyset katosivat. Samalla sapluunalla ei voi kirjoittaa oikein muita kun dekkareita ja rakkausromaaneja.

Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä

Lainasin tämän kirjastosta varmaan kolme kuukautta sitten. Enkä muista enää edes että miksi. Nyt kirjasto kuitenkin muistutti eräpäivän lähestymisestä ja ajattelin, että pakkohan minun on edes vilkaista minkälaisen kirjan olen tulllut lainanneeksi. Teos oli yllättävän hyvä, ei mitenkään erikoinen, mutta riittävän mielenkiintoinen että luin sen parissa päivässä.

Kolme eri menneisyyden tapahtumaa nivoutuvat nykypäivänä yhteen. Ensimmäisessä tapauksessa, vuodelta 1970, pikkutyttö katoaa teltasta keskellä yötä. Toinen tapaus, vuodelta 1974, kertoo naisesta joka surmaa miehensä kirveellä. Kolmas tapaus, vuodelta 1994, on nuoren Lauran raaka kuolema keskellä työpäivää. Kaikki jutut ovat selvittämättömiä, sillä vuoden 1974 murhaajatar on kadonnut vankilatuomionsa jälkeen.

Jackson Brodie, entinen poliisi ja nykyinen yksityisetsivä, palkataan tutkimaan kaikkia vanhoja tapauksia. Dekkariksi tämä oli hyvin erilainen kuin ne mihin olen tottunut. Ei ollut selkeää linjaa, johtolankoja, vaan asiat tiputeltiin lukijan eteen valmiina. Kaikkiin tapauksiin löytyi lopulta ratkaisu, ja siinä mielessä teos oli ehyt ja siisti. Mutta ei aivan sellainen, jonka jälkeen on olo että tätä on pakko saada lisää.

Kerronta polveili Jacsonin, Theon (Lauran isä), Amelian (Olivian, 1970 kadonneen tytön sisaren) ja Carolinen (kirvesmurhaajattaren) välillä. Luulin, että tapauksilla olisi ollut jokin yhteinen tekijä alusta asti, mutta yhteenliittyminen tapahtuikin aivan loppumetreillä ja nykyisten henkilöiden välillä. Siinä mielessä olin hieman pettynyt. Varsinaista jännitystä ja cliffhangereita tässä teoksessa ei ollut, mikä oli pienoinen pettymys.

Nyt voin kuitenkin palauttaa tämän hyvlillä mielin kirjastoon :)

Kaari Utrio: Pormestarin tytär

Kirjastosta lainattu äänikirja. Täytyy sanoa, että harvinaisen huono Utrion teos vuodelta 1982. Lyhyt ja jotenkin tönkkö. Tästä puuttui se jokin taianomainen historiallisuus ja tarinankerronta, lisäksi romantiikkakin oli vähän sieltä tännepäin.

Rälssiherra Bernhard ei vakuuta lukijaa uljaana sanakrina, päinvastoin. Herra on alusta alkaen ärsyttävä, eikä viime metrien yritys uljaasta uroosta pelasta mielikuvaa. En ymmärrä kuinka porvarisneito Lucia voi rakastua tuollaiseen mieheen. Koska Bernhard on naimisissa, Lucia joutuu menemään naimisiin miehen poikapuolen Niklaksen kanssa.

Tarina on perinteinen romanttinen romaani juonikaavan osalta. On vastoinkäymisiä, ongelmia ja surua kun rakastavaiset eivät voi saada toisiaan. Mutta kuten totesin: tämä teos oli pettymys.

Henning Mankell: Riian verikoirat

Olen ostanut teoksen vuonna 2010, sillä olin kuunnellut jotain Mankellin äänikirjoja aikaisemmin. Mutta sain luettua tämän loppuun vasta heinäkuussa 2011 vaikka olin aloittanut sen jo tammikuussa 2011. Vai käviköhän siinä niin, että luin tätä noin puolet ja kuuntelin loppuun äänikirjana? Syy tähän tahmeuteen oli teoksen hidastempoisesta tyylistä ja sateisista hiekkarannoista joilla Kurt Wallander mietiskelee rikoksia.

Teoksen tapahtumat alkavat kun Ruotsin rannikolle ajautuu kumilautta, jossa on kaksi kuollutta miestä. Selviää, että jäljet jotavat Latviaan. On vuosi 1991 ja Latvia on edelleen Neuvostoliiton alaisuudessa. Wallander joutuu matkustamaan Riikan selvittääkseen rikoksen. Siellä hän kohtaa neuvostoaikaisen poliisin työskentelymenetelmät ja ongelmat. Hän tapaa myös Baiban, majuri Liepan lesken.

Itse en ole suuri Mankell-fani. Äänikirjoina nämä ovat toimineet hyvin, mutta tapahtumien kuvailu on liian raskasta luettavaksi.

Diane Setterfield: Kolmastoista kertomus

Olen lukenut tämän maaliskuussa 2012 vaikka teos olikin ollut hyllyssäni jo vuodesta 2009. Olin ostanut pokkarin lähinnä takakannen tekstin perusteella, sillä se vaikutti jokaisen kirjafriikin unelmalta. Teos todellakin täytti nämä odotukset, vaikka minulla ei suuria odotuksia ollutkaan.

Teos kertoo tarinan erään perheen historiasta ja kohtalosta. Juonessa ei ole oikeastaan romantiikkaa tai dekkarin aineita, enkä oikein tiedä miten luokittelisin tämän kirjan. Teos piti kuitenkin tiukasti otteessaan, ja tämä olikin jotain erilaista mitä olin koskaan lukenut.

Vanha, suosittu kirjailijatar Vida Winter kutsuu nuoremman naisen kirjoittamaan elämänkertansa. Winterillä on ollut tapana kertoa toimittajille ja muille kyselijöille aina erilainen versio historiastaan, mutta nyt hän päättää että Margaret saa kuulla totuuden. Seuraa mielenkiintoinen tarina erilaisista henkilöistä ja heidän elämästään. Tarina koukutti lukijan pienen alkuhaparoinnin jälkeen ja siitä punoutui mielenkiintoinen kokonaisuus.

Voisin sanoa, että jos joku pitää kirjoista ja lukemisesta, tulet varmasti pitämään tästä teoksesta! Luulen, että luen tämän jossain vaiheessa uudelleen.

Kaisa Ikola: Ylämaan sudet

Jaahas. Minua ei näköjään pitäisi päästää kirjastoon silloin kun minulla on pino kirjoja kotona odottamassa lukemista. Kävin vain ihan nopeasti vilkaisemassa nuorten hyllyä, kun etsin erästä kirjaa lapselle iltalukemiseksi. Näin sitten tämän teoksen hyllyssä ja kiinnostuin kun nimessä mainittiin Ylämaa. Olen eräänlainen Skotlanti-fani ja etenkin historia kiinnostaa.

Tämä teos on kirjoitettu 1993 ja tapahtumat sijoittuvat 1650-luvulle, jolloin Kaarle II yritettiin saada jälleen Englannin ja Skotlannin valtaistuimelle. Itseäni sotki hieman se, kun olen lukenut 1700-luvun loppuun sijoittuvia Gabaldonin teoksia joissa on mukana Kaunis Kaarle Prinssi. Jouduinkin vähän googlettamaan Skotlannin historiaa, että pääsin kiinni juonenpäästä.

Päähenkilönä on 20-vuotias Mary Fraser, joka johtaa sissijoukkoa nimeltään "Ylämaan sudet". Mary on täydellinen sankaritar, hän on kaunis, älykäs, hyvä taistelemaan ja ratsastamaan, kaikkea mitä naiset eivät tuohon aikaan olleet. Tarinassa ei ole oikeastaan juonta, se kuvaa vain Maryn elämää ja rakastumista.

Tämä oli nopealukuinen kun sivuja oli vain 125, joten lukaisin tämän iltapalana. Sarjaan kuuluu vielä kaksi kirjaa, mutta katsotaan nyt luenko niitä. Vaikka tämä teos oli viihdyttävä ja siinä on kaikki minulle tärkeät elementit, historia ja romantiikka, niin mitenkään kovin erikoinen tämä ei ollut. Epäilen että uppoaako tämä nykynuoriin, jotka ovat tottuneet hieman monimutkaisempiin juonikuvioihin. Toisaalta, jos tämä saa jonkun kiinnostumaan historiasta niin se on hienoa!

Tuija Lehtinen: Ruusunnuppu

Ajattelin, että olisi korkea aika kirjoittaa jostakin kirjahyllyssäni lojuvasta kirjasta jonka olen lukenut mutta en ole siitä tänne kirjoittanut. Ensimmäisenä käteen osui tämä Tuija Lehtisen teos, minkä olen lukenut toukokuussa 2012. Teos on vuodelta 1994 ja ostin sen keväällä 2012 omaan hyllyyni. Lehtinen ei kuulu omiin suosikkeihin, mutta takuuvarmaa romantiikkaa hän kyllä kirjoittaa.

Linda työskentelee kiinteistönvälittäjänä ja saa tehtäväkseen vanhan Rosebudin myynnin. Taloa ympäröi kaunis puutarja, joten Lindan työnantaja ei halua julkista näyttöä ja turhaa kansaa töllistelemään. Talon myytni ei ole ongelmatonta ja pian Linda on kurkkuaan myöten täynnä sitä. Sekä tietenkin kahta miestä, jotka pyörivät kuvioissa. David ja Risto-Pekka ovat molemmat läheisiä Lindalle, mutta kuten oikeaan rakkausromaaniin kuuluu, nainen valitsee/saa lopulta miehistä paremman.

Kevyt ja nopealukuinen.

Paula Hawkins: Nainen junassa

Kirjastosta löydetty äänikirja jonka kuuntelin reilussa viikossa. Sanoisin, että tämä oli perushyvä teos, ei mitenkään erikoinen mutta ei huonokaan. Omaan hyllyyni en tätä ostaisi. Ihmettelen, miksi tätä sanotaan "jännittäväksi, tiheätunnelmaiseksi ja ennalta-arvaamattomaksi", sillä niitä tämä ei mielestäni ollut. Tämä oli ennemmin surullinen ja varoittava, ei mikään perusdekkari.

Lukijalle (kuulijalle) paljastetaan asioita vähä vähältä, ja itsekin olin jossain vaiheessa varma että päähenkilö Rachel on todellakin tehnyt jotain Meganille. Tosin aika nopeasti kyllä oivalsin oikean loppuratkaisun kun sitä alleviivattiin toistuvasti.

Tarinan keskiössä on Rachel. Hän matkustaa päivittäin aina samoilla junavuoroilla Lontooseen ja takaisin. Matkalla hän ohittaa viktoriaanisia taloja, joista erästä hän on ryhtynyt tarkkailemaan. Talossa asuu pariskunta, joille Rachel antaa nimet Jess ja Jason, sekä kehittää heille onnellisen parisuhteen. Muutaman talon päästä heistä sijaitsee Rachelin entinen koti, jossa asuu nykyisin Rachelin ex-mies Tom ja tämän uusi vaimo Anna yhdessä heidän pienen tyttärensä kanssa.

Eräänä päivänä Rachel näkee junan ikkunasta jotain, mikä saa hänet pois tolaltaan. "Jess" suutelee miestä, eikä tuo mie ole "Jason". Rachel päättää tehdä asialle jotain ja menee illalla käymään "Jessin" luona. Rachelilla on kuitenkin alkoholiongelma, ja hän menettää usein muistinsa juodessaan. Pian selviää, että "Jess", eli oikealta nimeltään Megan, on kadonnut. Rachel menee poliisin puheille kertomaan vieraasta miehestä, mutta ei voi jättää asiaa sikseen. Hänen on myös tavattava "Jason" eli Scott ja kerrottava tälle tapahtuneesta, sillä Rachel ei usko "Jasonin" tehneen pahaa "Jessille", hehän rakastavat toisiaan.

Rachel on hyvin surullinen hahmo. Hän on saanut potkut työstään juomisen takia, hänen liittonsa Tomin kanssa on ajatunut kriisiin juomisen takia ja hänen elämänhallintansa on muutoinkin täysin retuperällä. Välillä säälin, välillä vihasin Rachelia. Onneksi hän kuitenkin pääsee jaloilleen ja toivottavasti tajuaa pysyä erossa alkoholista.

Kuunneltuna tämä toimi mielestäni hyvin. Tarinan saattoi helposti jättää kesken jos se rupesi ärsyttämään liikaa. Lisäksi kuunneltuna tarina eteni sopivaa tahtia, eikä lukijalla (kuulijalla) ollut mahdollisuutta hyppiä eteenpäin tai kurkkia loppuratkaisua. Tosin aivan kertomuksen loppumetreillä olin hieman tympääntynyt, kun asia jäi junnaamaan paikoilleen. Erityisesti Annan hahmo ärsytti minua ja hänen päättämättömyytensä.

200

Kaksisataa luettua tai kuunneltua teosta takana. Blogi on ollut pystyssä nyt reilut kolme vuotta. En tiedä mikä muiden kirjabloggaajien tahti on, mutta itselleni tämä on oikein sopiva. En ole erityisen nopea lukemaan, ja äänikirjojen kuuntelu on muutenkin hitaampaa kuin että itse lukisin samat teokset. Lisäksi olen siinä mielessä huono bloggaaja etten käy lukemassa muiden blogeja. Pitäisi varmaan.

Luku/kuuntelutahti on ollut kuitenkin noin kirja viikossa. Toki menee aikoja, jolloin luen enemmän, toisinaan taas vähemmän. Nyt kuitenkin tuntuu, että koko ajan on joku teos kesken, tai jopa useampi, mikä ei ole ollenkaan minun tapaistani. Haluan yleensä keskittyä yhteen kirjaan kerrallaan.

Olen lainannut paljon kirjoja/äänikirjoja kirjastosta, joten oman hyllyn teokset ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Siellä kuitenkin polttelee muutama todella herkullinen teos ja odotan että pääsisin niiden kimppuun. Voi olla, että vasta kesällä ryhdyn urakoimaan noita teoksia. Kevään aikana haluaisin kirjoittaa jo aikaisemmin lukemistani kirjoista jotka löytyvät omasta hyllystäni. Tämän olen tainnut muutoinkin asettaa itselleni yhdeksi tämän vuoden tavoitteeksi!

Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa :)

Kaari Utrio: Uhritulet

Ihana keskiaikainen teos Utriolta, tosin kuitenkin erilainen kuin esimerkiksi Vendela tai Haukka, minun rakkaani. Kuitenkin tämä on yksi omista suosikeistani (kaikki Utrion kirjat taitavat olla!!) ja moneen kertaan luettu. Teos löytyy omasta hyllystäni.

Teoksessa kuvataan Judit Mikhofin elämää vuosina 1386-1398 eli peräti kahdentoista vuoden ajan. Tämä on minusta hieman poikkeuksellista näissä keskiaikaisissa teoksissa, sillä useimmat niistä kuvaavat vain muutaman vuoden sankarittaren elämää. Paitsi ehkä Isabella, jossa vastasyntynyt vauva varttuu naiseksi.

Teoksen historiallinen miljöö on voimakkaami kuin joissakin muissa Utrion teoksissa. Historiallinen henkilö Jeppe Dieknin (Turun linnanherra ja Suomen laamanni) hallitsee Itämaata ja vaihtaa isäntää aina tarpeen tullen. Nämä päätökset heijastuvat myös Juditin elämään. Judit pakenee Viipurista vanhan miehensä kanssa Tukholmaan, joka on edelleen saksalaisten hallussa, vaikka Tanskan Kuningatar Margareta hallitsee myös Ruotsia. Sieltä Judit päätyy Turun kautta takaisin Viipuriin, josta taas Turkuun. Jeppe Dieknin myy kuitenkin Juditin tämän poikapuoelle Sander Wiseckelle, joka ryöstää Juditin Gotlantiin, hurjien vitaliaani-merirosvojen pesäpaikkaan. Judit pääsee kuin ihmeen kautta kotiin, huomatakseen että Jeppe Dieknin on mennyt naimisiin Juditin äidin Elianan kanssa. Jeppe Dieknin vaikutus Juditin elämässä on ja pysyy läpi koko kirjan, ja kaikki historialliset muutokset heijastuvat suoraan Juditin elämään.

Tarinan sankari, Sten Balk, kohtaa Juditin heti kirjan alussa. Tuolloin Judit on vasta 13-vuotias tyttö ja yrittää pelastaa isänsä rutolta. Sten kohtelee Juditia pitkään lapsena, myöhemmin ystävänä, kunnes eräänä päivänä ymmärtää himoitsevansa naista. Juditia puolestaan heitellään sinne ja tänne. Hän ei ehkä ole sankaritar johon lukija haluaa samaistua. Judit "myydään" vanhalle miehelle vaimoksi, hänen poikapuolensa himoitsee häntä, Judit raiskataan Gotlannissa toistuvasti kunnes hän lopulta löytää onnen ja rauhan Sten Balkin rinnalta, vaikka sekään tie ei ole helppo.

Judit käänsi äkkiä päänsä ja suuteli rautahansikasta, joka lepäsi hänen olkapäällään. Suurin rakkaus oli säästää rakastettu kidutukselta ja häpäisyltä oman sielun autuuden tähden.

Uskonto on erittäin iso osa kummankin päähenkilön elämässä, kuten keskiajalla tapana oli. Sten Balk on Turun piispan veli ja on jo aikoja sitten päättänyt olla menemättä naimisiin. Hän haluaa olla eräänlainen munkkiritari. Juditilta taas evätään ripittäytyminen sen jälkeen, kun rouva Elianan toinen aviomies Filip Röde kuolee Juditin käden kautta ja äiti väittää hullun tyttärensä Hilden tehneen murhan. Judit kantaa pitkään sisällään raskasta syntiä, kunnes lopulta Gotlannissa pääsee ripittäytymään. Hän on todellakin tehnyt paljon syntiä siihen mennessä eikä täysin omasta tahdostaan, ja kuten Gunnborg toteaa: Herra, hän on tunnustanut syntejään kohta kolme vuotta niin että puolen Gotlannin papit juoksevat karkkuun hänet nähdessään. Eikö se riitä?

Tässä teoksessa tavataan ohimennen myös Vendela, eräs omista suosikkihahmoistani. Hän on onnellinen Hartman Garsen kanssa, ja heillä on poika. Tällaiset kohtaamiset tuttujen hahmojen kanssa on parasta mitä lukija saattaa toivoa.

Agatha Christie: Hercule Poiroit ja huvimajan arvoitus

Uusvanha Poiroit tarina. Huomasin kirjastossa ja nappasin mukaani, koska en ollut tätä ennen kuunnellut. Tai niin ainakin luulen. Mutta kun aloitin kuuntelun, huomasin heti että tarina on ennestään tuttu ja näin sieluni silmin tarinasta tehdyn elokuvaversion.

Juoni on siis sama kuin "Kuolleen miehen huvimajassa", tosin tämä oli lyhennetty versio. Poirot saa kirjailijatar ystävältään kutsun tulla erääseen taloon, missä on tarkoitus järjestää suuri puutarhajuhla. Kirjailijatar on luvannut tehdä tapahtumaan murhamysteerin vetonaulaksi, mutta jokin talon asukkaissa hiertää hänen mieltään ja hän pyytää Poirotin paikalle.

Yllättäen, juhlan ollessa täydessä vauhdissa murhamysteerin ruumiiksi palkattu tyttö löytyykin oikeasti kuolleena. Lisäksi talon emäntä on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Poirot tarttuu toimeen, kyselee, selvittelee ja lopulta ratkaisee rikoksen.

Tämä ei ollut aivan niin hyvä kun Christien muut teokset. Tästä paistoi tietynlainen hiomattomuus ja hätiköinti. Ehkä tarina oli tarkoitus kirjoittaa vielä uusiksi (kuten myöhemmin kävikin, ja Christie kirjoitti aivan erinimisen teoksen samalla juonella). Kuitenkin mukava pikku välipala, sillä äänikirjalla oli pituutta vain kolme tuntia.

Kaisa Haatanen: Meikkipussin pohjalta

Bongasin kirjastosta tämän äänikirjan ja kiinnostuin kansikuvan perusteella. Kuuntelin pienissä pätkissä, vaikka olisi tämän voinut kuunnella lähes yhteen putkeenkin. Hyvin kirjoitettu, hyvällä huumorilla varustettu kirja aikuisille naisille.

Tytti Karakoski on viittäkymppiä lähestyvä, yksinelävä rehevä suomalainen nainen. Hän jää vuorotteluvapaalle työstään kustantamossa ja päätyy kirjoittamaan kirjan omasta elämästään. Heti alusta minulle oli selvää, että kirjailija Haatanen ja neiti Karakoski ovat yksi ja sama henkilö.

Teos jaksottuu aakkosiin, jokaisen kirjaimen kohdalla perehdytään sillä kirjaimella alkaviin asioihiin. Tytti pohtii niin miessuhteitaan, matkustamistaan, kulttuurielämyksiään, meikkipussinsa sisältöä kuin suhdettaan vanhempiinsa. Teoksessa on mukana paljon teräviä huomioita naisten elämästä ja huumori ja itseironia ovat huipussaan.

Itse pidin tästä. Mukava pikku tarina, ei joka hetki niin kovin kepeäkään vaikka syvissä vesissä ei jäädäkään rypemään vaan matka jatkuu. Olisi ollut mukava kuulla lisää Tytin ajatuksia, ja huomasinkin että kirjailijalta on kuin onkin tulossa uutta tuotantoa jossain vaiheessa.